Olen reissannut kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensin Ylä-Savon sydänmailla ja sitten Koillis-Lapin tunturimaisemissa. Molemmat mukavia reissuja.

Savon reissu opetti, että Googlen reittiohjeisiin ei kannata ihan sokeasti luottaa. Ohje ajatti pitkin ja poikin Metsähallituksen metsäteitä. Lisäksi reissupäivä sattui hirvittävään lumisateeseen. Pääsimme lopultakin perille. Tosin avuksi tarvittiin yksi neuvova metsästäjä ja pari puhelinsoittoa. Takaisin paluu hoitui matailukohteen respan neuvoilla. Takaisintulo reitin pituus oli vain 10 km pitempi kuin menoreitti, mutta aikaa kului tunti vähemmän kuin menomatkalla.

Reissu Koillis-Lappiin sujui reitin puolesta vanhalla rutiinilla. Perille pääsimme ilman kommelluksia. Hiihtämään lähtö tuotti kuitenkin hankaluuksia. Mukana olevat monot ja sukset eivät kohdanneetkaan toisiaan. Sen siitä saa, kun on liian monet sukset ja monot mistä valita. Onneksi ystävät hädässä tunnetaan. Pääsin kuin pääsinkin ladulle. Ladut olivat hyvässä kunnossa ja kelikin oli perjantaina loistava. Eilen pakkanen puri ja keli meni nihkeäksi.

Vaihdoin otsikkokuvaksi iltakuvan EP-rinteen lumetuksesta. Kuu nousi tunturin takaa ja tykit suolsivat lunta rinteeseen. Pakkanen paukkui parissakymmenessä asteessa. Ikkunasta kuvatessa kuu monistui moneksi. Näin käy, kun ei tarkene mennä ulos kuvaamaan.

Ennen lähtöä tein piparitaikinan pakastimeen. Kappas vain, tonttu oli tekaissut taikinasta piparitalon. Maalaistalossa täytyy tietenkin pihalla olla myös traktori. Niin on meidän piparitalossakin.


Piparitalo-normal.jpg

Mukavia joululeivontahetkiä!