Rapsin eilen koivunoksia viime kesän tuulenkaadosta. Aamulla väänsin risuista sydämen. Risuja jouduin kastamaan kuumassa vedessä. Olivat sen verran kuivahtaneet jo viime syksyn aikana. Rautalankana käytin aitalankaa. Oli turhan paksua lankaa tällaiseen vääntelyyn. Koristeeksi laitoin ohuella, punaisella rautalangalla soodataikinapipareita. Kokeilen tässä, että kestääkö soodataikinakoristeet ulkosalla. Punaisen nauhan sidoin vasta vietyäni sydämen kuistin tolppaan. Näytti sydän niin aneemiselta, että se kaipasi jotain verevämpää väriä. Sydämeni on vieläkin kovin ankea. Ei se kumminkaan kovin särkynyt ole.

Risusyd%C3%A4n.jpg

Ulkona on tänään pimeä päivä. Kuva täytyi ottaa salaman kanssa. Utu leijailee maiseman yllä. Kuuraa kasvaa vauhdilla oksiin ja kuistin pieliin. Huomenna sydän on saanut jo kuurakuorutuksen. Sitten minulla on kylmä sydän.

Tein myös yhden tontun varastoista löytämäni puuaihion päälle. Nuttu ja pipo ovat vanhaa kaulaliinaani. Kädet ja hiukset ovat juuttinarua. Erikeeperi ei taida olla parasta liimaa tällaisen kankaan liimamiseen. Liima näkyi kuivuttuaan vielä kankaassa. Ruiskuttelinpa tontun niskaan peitoksi tekolunta ja punasin puuvärillä posket. Nyt tonttuneiti on tulossa lumileikeistä. Joulumuori kopistelemaan lumet lapsosesta!

Tonttu.jpg

Tällaisten puuaihioiden päälle tulee vähän tylsän näköisiä tonttuja. Näitä on vaan jäänyt laatikoihin lasten askartelujen jäljiltä. Päätin ruveta tuhoamaan näitäkin varastoja, kun kävyt käytin kuuseen ja korkkejakaan ei pyöri näkösällä. Liiterissä kääntelin jo klapeja, että sirkkelöiskö niistä puupäätonttuja. Lämpö voitti tonttuilun.