Nyt olemme saaneet nauttia kuutamoisista illoista. Täysikuu taittuu jo laskevaksi kuuksi. Kekrinä ei siis nautita täysikuusta. Toivottavasti edes jonkinlaisesta kuutamosta.

Kävinpä kokeilemassa kuutamokuvaamista parina iltana, maanantaina ja tänään. Mitä opin kuutamokuvaamisesta oli, että pitäisi olla paljon vaatetta. Normaalit lenkkikamppeet eivät kertakaikkiaan riitä. Lopun iltaa saakin sitten vapista kuin horkassa, kunnes saa itsensä sulateltua saunan lauteilla.

Kuutamon kuvaaminen maastossa osoittautui haasteelliseksi. Maanantaina käppäsin kameran ja jalustimen kanssa Ahmaskankaalle mäntyjä kuvaamaan kuun valossa. Kuvaan taisi sattua kieroja puita (tai kamera ei ollut ihan vaaterissa).

Puut%20kuutamolla.jpg

Tänään kuvaan pääsi kotipihalta kuvattuna metsäntakaa nouseva kuu. Kuun vierellä tuikki myös muutama tähti.

Kuu%20ja%20t%C3%A4hdet.jpg

Koivunoksilta puuttui pöllö.

Kuutamolla.jpg

Mietiskelin, että kuutamokuvista tulisi mielenkiintoisenpia, jos kuunvalo heijastuisi jostakin. Jotenkin pidän enemmän myös kuusta silloin, kun se on sirppi. Ainakin kuvissa.

Tänään ei ollutkaan pöllömpi päivä: Marjamaiden syystyöt saatiin päätökseen, kun mansikkamaat saivat talviharsot päälleen. Tulkoon siis talvi, jos on tullakseen. Nyt voikin hyvällä omallatunnolla vetää vähän lonkkaa. Perinteisestihän kekrinä viljat ovat laarissa ja akat pirtissä. Niin meilläkin on.

Hyvää Pyhäinpäivää!