Eilen jopa aurinko näyttäytyi. Punatulkut tulivat syömään syreenipensaaseen. Minulla oli täysin varusteltu piilokoju kuvauspaikkana. Kuvasin nimittäin keittiön ikkunasta. Tässä kuvassa näkyy vielä nuo harvinaiset auringon säteet.

Punatulkut.jpg

Viivyttelimme sen verran metsäkävelylle lähtöä, että aurinko ehti kadota pilviverhon taakse. Tytär halusi kävellä metsäreitin, jonka varrella olen nähnyt kauriitakin. Ei näkynyt kauriita, mutta paljon oli aamullisia jälkiä. Lintutornintien varrella tikka oli työn touhussa.

Tikka.jpg

Hiukan välillä pällistelyä yläilmoihin:

Tikka2.jpg

Minusta tikan pyrstösulat ovat hauskasti tukena pylvästä vasten. Ei keikase tikka kumoon käpyä hakatessa, kun on noin hyvät pönkät.

Reissun pituus oli noin kuusi kilometriä. Aikaa saimme tuhlatuksi lähes kaksi tuntia. Suurimman osan matkaa kahlasimme lähes koskemattomassa lumessa. Mitä minä olen reitillä joskus hiihdellyt, mutta latukin oli peittynyt viikonlopun lumisateessa. Antoisa metsäkävely niin kunnon kuin mielenkin puolesta. Tuntuu, että vasta nyt on kunnolla toipunut infulenssasta. Jaksoin jopa mennä illalla vielä puolentoista tunnin joogaan. Mukava, kun poikkesit. Namaste.