Hyvää uutta vuotta ystävät hyvät. Uuden vuoden tinoja ei nyt sitten valettukaan. Eipä sitten voi tiirailla kynttilän valossa ennustuksia tälle alkavalle vuodelle. Minä nyt yritän tulkita sitten näitä ottamiani vuoden vaihteen kuvia, jos niistä vaikka jotain ennustetta voisi olla lukevinaan.

Tätä kuvaa en ihan uuden vuoden yönä puolelta öin ottanut. Kuva on viime vuoden toiseksi viimeisen päivän iltapäivältä. Aamupäivällä kävin sahailemassa taimia poikki ja olin rämpimisestä itsekin ihan melkein poikki. Muutama kuppi kahvia ja kunnon hiukopalat elvyttivät näköä sen verran, että näin auringon pilkahduksia järven takaa. Lämpöasteet olivat haihduttaneet edellisen päivän tuiskulumen pois rantametsästä. Aurinko teki taikojaan sulaneille maalänteille ja sieltä paljastui, jos ei ihan kultaa niin pronssia. Yritin kuvasta katsoa näkyykö siinä tuleva vuosi, mutta näin enemmänkin menneen joulun. Ihan selvä sian silmä siinä minua tuijotti. Vai onkohan sittenkin tästä vuodesta tulossa jotenkin sikamainen vuosi. Toivottavasti ei. Kauniin värin iltapäivän matalalta paistanut aurinko kuitenkin maan pintaan loi. Samalla se antoi jo viitteitä jatkuvasta päivästä. Tästä voikin päätellä, että paistaa se päivä joskus risukasaankin.

 

Pronssinv%C3%A4ri.jpg

Kovin näyttävät syksyn kuolleet lehdet metallisilta punaisessa talviauringossa. Sieltä ne pilkistävät kaatuneen puun halkeamasta. Puun lahoavalla rungolla kasvaa nyt jäkälää ja kenties sammaltakin. Luonnon kiertokulku jatku tarjoten uusia ihmetyksen aiheita myös tälle alkavalle vuodelle.

Lehti%C3%A4.jpg

Oi joi, nyt tuli paha. Lyijyn vai tinan harmaatahan tästä kuvasta paljastui. Mutta onneksi siinä näkyy myös muutakin. Taitavat olla onnen pisaroita, jotka kuolleella lehdellä nyt kimaltelevat. Entäpäs sitten tuo kauniin ruskea lehtikiehkura vasemmassa laidassa? Se viestii varmaan, että on tartuttava niihin kauniisiin kiehkuroihin, joita vuosi tuo tullessaan.

Lyijynharmaata.jpg

Nyt päästään sitten uuden vuoden aattoon. Lähes kotiovelta lähtevä moinitoimiura poletettiin uuden vuoden aattona. Illan kähmä on hyvin kaunista aikaa hiihdellä valmista uraa. Hetki, jolloin auringon viimeiset säteet valaisevat vielä heikosti maisemaa, on jotenkin taian omainen. Siihen, kun lisätään vielä nousevan kuun sirppi kotia kohti hiidellessä ja iltätähden tuike, tunne mielessä lähentelee likemmäs onnellisuutta. Kännykkäkuva kyllä hukkasi sen iltatähden.

Uusi%20vuosi%202020%20%282%29.jpg

Ei näy tuikkivaa iltatähteä tässäkään kuvassa. Toivottavasti iltatähti ei ihan kokonaan ole kadonnut. Aika huono ennusmerkki alkavalle vuodelle olisi, jos olisin hukannut kokonaisen tähden. Tervareitistön uraa on nyt alettu tampata aiemin kuin koskaan. Siitä päättelen, että hiihtokauteni on pitempi kuin menneinä vuosina, ainakin alkupäästä. Liikunnan iloa on siis odotettavissa, jos laiskuudelta on rääpy harrastaa.

Uusi%20vuosi%202020%20%281%29.jpg

Puoli neljältä iltapäivällä uuden vuoden aattona täällä oli jo melkoisen hämärää, vaikka selkeä ilma olikin. En muistanut tarkistaa yöllä, että kuinka tähtinen yö oli. Jos uuden vuoden yönä on tähtitaivas, tietää se hyvää marjavuotta. Jospa niitä tähtiä syttyi enemmältikin iltatähden sytyttyä ja vuodesta tulisi kaikin puolin hyvä.

Tänään uuden vuoden päivänä hiihtelimme ihan päivän valossa. Aamulla oli vielä pilvipoutaista, mutta iltapäivän puolella lumihiutaleet piiskasivat jo silmiä. Tämä taas opetti, että hyvää ulkoilusäätä ei kannata hukata. Ehtii sitä kirjoja lukea illan pimetessäkin ja tuiskun ulvoessa nurkissa.

Toivotan teille oikein menestyksellistä ja onnellista vuotta 2020!