Lumitilanne metsissä on täällä jo hiitämistä ajatellen huono. Perinteinen keväthiihtely hangilla ei oikein onnistu. Kävellen pystyi kiertelemään sunnuntaina parin tunnin metsälenkin. Perinmäinen tarkoitus oli puolison kanssa suunnitella yhdellä palstalla hoitotöitä. Tapanani on ottaa tällaiselle reisulle aina kamera mukaan. Jos kamera ei ole mukana, näen kaikkea mielenkiintoista kuvattavaa. Yleensä kameran kanssa kierrellessä ei sitten näy hiiren hypähdystäkään.

Kuinkahan monesti metsässä kävelee tällaisesta tilanteesta huomaamatta ohi?

Hirvet-normal.jpg

Näin tuon ylenpänä kaarrolla makaavan ensin. Mieleen ehti tulla karhu, kaatunut puun juurakko, lähes kaikkea mahdollista, mitä ruskea möykky metsässä voisi olla. Zoomasin kameran puiden takana olevaan möykkyyn, sitten vasta huomasin varvikon seassa makaavan vasan. Emä ja vasa ottivatkin tämän jälkeen pian 'ritolat'. Oli muuten ensimmäinen kerta luonnossa, että näin hirviä. Tietysti näitä on näkynyt autosta ja traktoristakin, mutta kävellen en ole päässyt niin lähelle, että olisin huomannut. Joskus olen sateen jälkeen haistanut lenkillä ollessa hirven hajun tai marjametsässä on kuulunut ryske hirven tai muun eläimen lähtiessä pakoon. Pari vuotta sitten olin istuttamassa puun taimia, kun kuulin selvästi vastasyntyneen vasikan ääntä muistuttavan äänen. Sillä suunnalla ei ole karjatiloja mailla eikä halmeilla. Olin kyllä aika varppeillani sen päivän istutusalueella. Seuraavan yön aikana oli ilmestynyt emän ja pikkuruiset vasan jäljet työmaalleni. Äiti taisi opettaa lapselle, että tähän kasvaa sitten meille uusi ruokamaa puolen kymmenen vuoden kuluttua.

Mukavaa maaliskuun loppua!