Tämä on helmikuun työ väriterapiahaasteeseen. En osannut tehdä ihan violettia maalausta, mutta varjot ovat violetteja. Varisteema jatkuu töissäni edelleen. Tilasin uusia vesivärejä, joten sain aikaiseksi puhtaan violetin.
Varikset käyvät järven jäällä tarkistamassa, että onko pilkkimiehiltä jäänyt mitään mielenkiintoista. Joskus jäälle jää pilkkijöiltä sinttejä tai järven pohjamudista nousee roskaa, jota varikset käyvät innokkaasti tutkimassa. Helmikuun auringon paiste on tosi voimakas, joten varjotkin ovat voimakkaita. Kevään valo on keltainen ja puhtaalla lumella varjo muodostuu violetiksi. Näin siis väriopillisesti.
Violetista väristä vyöhyketerapiakirjani kertoo seuraavaa:
Violetti liittyy päälakichakraan ja siten henkisyyteen, itsekunnioitukseen ja arvokkuuteen. Se on portti henkiseen tiedostamiseen, oivaltamiseen ja inspiraatioon. Violetti on hyvää tekevä väri psyykkisiin sairauksiin ja hermostollisiin vaivoihin, mutta myös iskiakseen ja päänahan sairauksiin. Täydennys väri on keltainen.
Eipä siis ole ihme, että kuninkailla ja kirkonmiehillä on nähty historian kuvissa violetteja viittoja. Eikö vieläkin kirkkotekstiileissä violetti liity jotenkin kirkkovuoteen? Rahvaalle violetti on ollut liian kallis väri. Pukeutukoon rahvas ruskeaan, harmaaseen ja mustaan. Onneksi nykyajan rahvas voi ihan rauhassa pukea päälleen violettia ilman, että joutuu kruunun herrojen hampaisiin.
Violetti vaikuttaisi olevan hyvä meditaatioväri. Tässäpä meille maan matosille tie henkistymiseen, arvokkuuteen ja itsekunnioitukseen. Katsellaan siis violetteja varjoja hangella. Se tekee hyvää.
Inspiroivaa viikonloppua!
Kommentit