Nyt vois laulaa jo, että on lunta tulvillaan. Pistänpä yhden kuvan tähän vielä lokakuun viimeiseltä päivältä. Katselin silloin Sallatunturin laskettelurinteiden lumetusta iltavalossa. En halunnut pistää tätä kuvaa Kalliovaaran retkipäivän kuviin. Tämä olkoon johdanto lumeen: tykkilunta!

Lappi mielletään usein talvikohteeksi. Me olemme lomailleet viime vuosina Sallassa usein lokakuun lopullakin. Usein harmittaa, että emme ehdi lomalle ruska-aikaan. Lokakuulla ja marraskuullakin voi hyvin viettää lomaa Lapissa. Pieni lumikerros ei retkeilyä haittaa. Toki silloin kannattaa pysyä hyvin merkityillä poluilla, kun polut eivät enää maastossa näy lumipeitteen alta. Sallan hyviä puolia loman vietossa on, että siellä ei vielä ole ryysistä edes kevätsesongin aikaan.

Lapin lumet ja loma jäivät taakse. Kotipuolessakin oli tullut lunta. Pari nättiä aurinkoista päivää oli loman jälkeen. Sittenpä on ollutkin näitä harmaita marraskuun päiviä. Kuljin metsässä hiukan raivaushommissa. Useana aamuna metsätiellä oli koppelo. Silloin kamera ei tietenkään ollut mukana. Lähdin sitten varta vasten kameran kanssa tekemään lenkin jalkapatikassa. Silloin ei tietenkään koppeloa näkynyt. Kuvasinpa sitten muuten vaan kävelylenkin varrelta.

Metsäkauriista alkaa olla meillä jo riesa. Tässä ne kaivavat mansikkapellolla. 

Heti lenkin aluksi kävin leikkimässä ajokoiraa ja hätistelin kauriit pois pahanteosta. Monesti käy mielessä, kun katselee kuvista Etelä-Suomen valkohäntäkauriiden määrää pelloilla, että eikö niistä siellä ole jo haittaa.

Padolla oli jääkala vaanimassa kuurapuuhka niskassansa. Hampaat ja pää jääkalalla ovat sitä luokkaa, että taitaa olla kysymyksessä jokin lohen sukuinen kala. Kupliakin monsterikala puhalteli suustansa. On tainnut nielaista jonkun varomattoman kulkijan.

Urpiaiset ovat lennelleet viime viikkojen aikana isoissa parvissa. Ne pyrähtävät koivuihin ja tirraavat niissä keikkuen milloin mitenkin päin. Nopeasti ne sitten vaihtavat puusta toiseen. Odottelin, että jospa olisivat laskeutuneet ruokailemaan ojan varren talventörröihin. Nyt kuitenkin parvi viihtyi vain koivun latvuksissa.

Paluumatkalla poikkesin järven jäälle testailemaan sen hiihtokelpoisuutta. Valkoisessa maisemassa kuului jokin ääni, jota mietien pitkään. Silmä ei kuitenkaan eroittanut järvellä mitään. Valkoinen joutsen nousi valkoisesta maisemasta kuitenkin siivilleen. Jää kesti hyvin kävellä ja hypelläkin, mutta paikoin jäälle oli noussut vettä. Hiitämään siis ei tehnyt jäälle mieli.

Isäinpäivän aikaa tuli taas lisää lunta. Poluilla ja metsässä lunta alkaa olla kaahlata asti. Isäinpäivänä näkyi vielä yksinäinen sorsa ojan sulapaikassa. Kaverit olivat vissiin sorsaparan jättäneet selviytymään yksin muuttomatkasta. Voihan sorsa toki varailla jo ensi kevään soidinpaikkaa, jos sillä on vaikka käpyrauhanen kesäajassa.

Talvisia harrastuksia pitää nyt viritellä. Valokuvausreissut ovat lähimaisemissa ja ne ovat moneen kertaan kaluttuja. Flaamilaiset kerrosmaalaukset ovat edelleen keskeneräisiä. Lisäksi gessosin tuossa vinon pinon maalauspohjia, jotka Sohvi oli paukutellut kasaan taidepiirissä. Niihin voimmekin sitten Sohvin kanssa kilvan taiteilla talven mittaan. :)