Keväällä tein kotitekoisella kohopastalla maalauksen, joka löysi alkukesästä uuden kodin. Kotitekoisen kohopastan teosta ja itse taulusta löytyy postaus keväältä: Putous 

Tykästyin kohopastaan ja tein uuden version Putouksesta. Siitä tuli sitten Putous2. En osannut tehdä toista samanlaista, eikä se ollut tarkoituskaan. Kohopastan hauskuus on siinä, että ei siitä saa samanlaista vaikka kuinka yrittää. Eikä siitä saa myöskään mitään pikkutarkkaa maalausta, mikä onkin hyväksi näin pitkän kuuman kesän jälkeen. Kesällä on tullut vain heiluteltua suurempia suteja.

 

 

Kun hiekkaa on Ahmaskankaalla aika paksusti ja kaupasta saa akryyligessoa, niin äkkiäkös sitä tekaisee toisenkin taulun. Mitään suunnitelmaa minulla ei ollut hiekka-gesso-seosta levitellessä. Ajatus oli, että ei ihan koko tauluun. Loppu hoituu itsestään.

 

Halusin punaista ja oranssia, syksyn värejä. Teosta käänneltiin ja väänneltiin taidepiirissä ja pääteltiin sen olevan vaikkapa laavaa. Mietiskelin, että voisi se olla myös kadonnut Atlantis, jossa kummitusvalot hohtavat. Mutta olkoon nyt Laava, muistoksi syksyisistä tulivuorenpurkauksista. Kolmanteenkin maalaukseen riitti hiekkaa ja gessoa. Katsotaan myöhemmin, että minkälainen lopputulos tuli. Sitä jopa suunnittelin etukäteen, mutta suunnitelma taisi muuttua.

Lumet meiltä sulivat pois. Lyhyt oli tämä toinenkin etutalvi. Suppilovahveron poimintaa jatkoin lumien lähdettyä. Niistä en laita kuvia, kun kaikki ovat varmaan nähneet suppisten kuvia ihan tarpeeksi. Karpalosuolla on aika lailla nyt vettä. Sinnekin aion vielä hönkäistä, jos kengän varret riittävät. Tilalla mennään nyt myös talviaikaan eli metsään mennään.

Mukavaa ja rentouttavaa marraskuuta!