Viikko sitten perjantaina maalarikaveriltani jäi kohopastaa, joka oli tehty akryligessosta ja hiekasta. Huiskin ylimääräisen kohopastan maalauspohjalle palettiveitsellä vähän summamutikassa. Perjantain maalauskerraksi pohja oli kuivunut maalauskuntoon. Siinä sitten töllistelin, että mitähän tuollaiseen pohjaan voisi maalata. Rupesin maalaamaan vihreäsävyistä makrokuvaa metsän aluskasvillisuudesta. No, ei siitä ihan torvijäkälää ja muita jäkäliä ole havaittavissa. Käänsin maalauksen eri asentoon ja asiantuntevien kavereiden avustuksella päättelin, että taisi tulla eksoottisempia koralleja. Kaverit kaipasivat vielä maalaukseen miljoonakaloja. Vai miljoona kalaa pitäisi maalata. Tilasimme kuitenkin Sohvin kanssa vähän uusia akrylivärien apuaineita, joten voihan tähän maalaukseen vielä tullakin miljoonakaloja. Luonnossa kohopasta ei näy noin selkeästi, kuin se kuvassa näkyy.

Kohopastan päälle oli vähän hankala laittaa pohjaväriä. Se piti paikoin tuputella isolla siveltimellä uriin, joten olisi ehkä ollut paikallaan laittaa joku pohjaväri ennen pastan laittoa. Kun minulla jäi paljon värejä paletille, ajattelin tehdä seuraavan työn laittamalla pohjavärin ensin ja pastan sitten. Jälleen kerran sivellin kulki omia polkujaan ja pikamaalaus valmistui ilman kohopastaa. Samoilla väreillä tuli sitten matka lämpimiltä vesiltä kylmälle jängälle yhden illan aikana. Haluaisin joskus kokeilla kohopastan yhdistämistä lyöntimetalleihin. Työ pitäisi kuitenkin suunnitella hiukan paremmin kuin nämä kaksi maalausta. Tällainen nopea maalaaminen on kuitenkin välillä hyvin vapauttavaa varsinkin, kun olen taas aloitellut hidasta ja tarkaa flaamilaista kerrosmaalausta.

Lumikenkäreitilemme oli ilmaantunut tuoreet ilveksen jäljet. Kamera ei ollut mukana, joten pyysin miestä nappaamaan kuvan kännykällä. Kuvan laatu ei siis ole järkkärin luokkaa. Havaitsimme jo viikolla reitin poikki kulkevat ilveksen jäljet. Silloin niille oli ehtinyt sataa hiukan lunta. Joten samoja tantereita tallailemme villin kissan kanssa. Omaa kissaamme täytyy nyt hiukan varovasti päästää ulos, jotta se ei joudu villin sukulaisen syömäksi.