Meidän seudulle tuli oikea talvi. Ensin jäätyi järvi. Järvelle tuli menneen kesän lehtiin uudet kukat, kuurankukat. Jää oli todella liukas. Piti opetella pingviinikävely, jotta ilman nastakenkiä pääsin kuvausreissulla. Nyt jäällä on jo useita senttejä lunta. Pitäisi kaivaa sukset varastosta ja käydä kokeilemassa, voisiko aloittaa jo hiihtokauden.

 

J%C3%A4%C3%A4n%20alla.jpg

 

Talvi, halla puhui myös metsät puhtahiksi. Toisaalta metsässä on lumen tuomaa valoa, mutta koivujen alla kasvavat kuuset ovat aika tummia. Hömötiaisesta näkyy kuusen oksalla vain profiili.

H%C3%B6m%C3%B6tiainen2.jpg

 

Kuusen oksia koristi viikolla hienoinen lumipeite. Etsin hömötiaisia tutulta paikalta useana päivänä. Näin isohkon talitiaisparven. Arvelin jo, että talitiaiset ovat vallanneet hömötiaisten asumukset. Onneksi nämä pienemmät tintit löytyivät.

H%C3%B6m%C3%B6tiainen.jpg

 

Monena yönä on tullut uutta lunta. Maailma on jo melko valkoinen. Eilen kävin katselemassa lähimetsästä meille joulukuusta. Nyt se on vähän etsimisessä, kun aiemmin syksyllä sahasin epähuomiossa sen työnohessa löytämäni nurin. Metsässä oli todella hiljaista, kunnes yläpuoleltani kuului kunnon rääkäisy. Närhi siellä huuteli ohjeita joulukuusen etsijälle. Tätä kuvaa muokkasin muutoinkin kuin rajaamalla. Närhi piirtyi alkuperäisessä tummana möykkynä taivasta vasten. Windowsin kuvaohjelmassa löytyi nappula, josta painamalla kuva selkeytyi ihmeellisesti. Tavallaan en oikein perusta kuvien käsittelystä, mutta näin joulun alla voi vähän taikoja tehdä. Luulen, että närhen ohjeilla myös joulukuusen kotiini löysin. Se pitää vain käydä sahaamassa ennen täysikuuta.

N%C3%A4rhi.jpg

 

Tänään löysin talitiaiset taas luontoreitin vakiosensseiltä. Kuten kuvasta näkyy, aika harmaa oli päivä täällä. Pakkasta oli noin kuusi astetta. Tuuli ei puiden oksia heilutellut.

Talitiainen.jpg

 

Luontoreitiltä matka kulki kohti mummon sunnuntaikahveja. Tuumin, että kalliin kahvin aikaan, kannattaa käydä mummolla sunnuntaikahveilla. Matkan varrella näkyi jouluisia puita jouluista taustaa vasten. Kanssakulkija kyseli, että jäitkö ottamaan joulukorttikuvia. Onpa käynyt mielessä, että voisi joskus laittaa varovasti pieniä lämpökynttilöitä lumisille oksille. Olisi sitten aika jouluinen kuvasenssi. Kotona huomasin, että puupariskunnalle oli kasvanut pienokainen. Onkohan tullut enemmän mäntyyn lapsukainen. Tämäkin taitaa olla niitä joulun ihmeitä, jouluperhe.

Joulupuut.jpg

 

Vanhaa, punaista seinää vasten kasvoi muutakin, joka sai luovuuden aivosolut liikkeelle.

Hein%C3%A4t.jpg

 

Mummon torttukahvien jälkeen päätin kokeilla uusia kujeita joulukortteihin. Ensimmäinen kokeilu meni vähän penkin alle. Teippasin 300 g/m2-akvarellipaperin palasia levyyn. Kostutin vaahtomuovisiveltimellä ne kevysti. Nappivesiväreistä laitoin kolmea eri väriä kuhunkin paperin palaan. Annoin kuivua.

Korttipohjan%20maalaus.jpg

 

Irroitin teipit papereista. Piirtelin aika ohuella mustalla permanent-huopakynällä heiniä, talventörröjä ym. simppeleitä kuvioita. Etsin tavaroistani myös valkeaa kynää, jolla olisi voinut tehdä lumiruusukkeita. Eipä löytynyt. Kokeilin hopeatussia yhteen. Tuli vähän tökerö. Otin sitten valkkoista ja punaista akrylitussia pullosta siveltimellä ja korjailin töhertämäni paperinpalan. Siistin saksilla paperinpalojen reuna kutakuinkin suoraksi. Liimasin ne kartonkipohjiin. Kuivumisen ajaksi pinosin kirjoja päälle. Tuli parempia kortteja kuin edellisellä kokeilulla. Voinpa sanoa, että aika helposti. Suosittelen tekniikkaa muillekin, jotka eivät ole kovin askarteluihmisiä. Näitähän voi koristella mielensä mukaan vaikka tarroilla.

Kortteja.jpg

 

Äitini loihi aikoinaan lausumaan: "Sitä sanaa ei sano, jonka päähän ei pääse." Tuokin kainuulainen sanonta tuli todennettua oikeaksi. Taisin sorsien ja hanhien jälkeen kirjoitella tänne, että siivekkäiden maalaaminen ei enää inspiroi. Kuitenkin....

Metso.jpg

 

Kaapiin kätköistä löytyi yksi taulu, jota kukaan ei ole seinälleen toistakymmeneen vuoteen ripustanut. Rapsin taulun kehyksistä ja sutaisin kerroksen mustaa gessoa edellisen maalauksen päälle. Keskiviikkoillan viimeisellä maalauskerralla kevät iski jo ajatuksiin ja metso lensi soidintamaan aamuauringon kajossa. Maalauksen kuivuttua pistin vanhat kehykset paikoilleen. Sopi kuin nyrkki silmään:)

Auvoista toisen adventtisunnuntain iltaa ja mukavaa nousuviikkoa!