Talvisia kuvia on tullut otettua aamusta iltaan ja jopa yöllä. Tosin yökuvaus vaatii vielä paljon harjoittelua. Yhtenä päivänä puoliso sanoi, että olisi komea auringon lasku. "Joo, joo, olen kuvannut sen sata kertaa ainakin." Samat aiheet toistuvat päivästä toiseen ja viikosta toiseen sekä vuodesta toiseen. Tuo ihmeellinen vuoden kierto saa tarttumaan kameraan yhä uudelleen ja kuvamaan saman kohteen yhä uudelleen. Sitä luulee löytävänsä taas jotain ainutlaatuista. Ainutlaatuistahan se on, että tutustakin maisemasta löytää aina uudelleen ihasteltavaa. Yhtenä aamuna ihastelin pilviä. Purevassa tuulessa ja pakkasessa kuvasin kujaltamme pilviä. Taidepiirissä pohdimme usein, että millaisia pilvet ovat. Ne näyttävät olevan ihan millaisia vaan. 

 

Nouseva aurinko ja pilvet taivaalla sekä hangen alla nukkuva karpalosuo:

 

Joka aamu on armo uus ja aurinko nousee. Kovin vaivalloisesti aurinko kuitenkin kipuaa horisontin yläpuolelle. Perjantaina ajelin rokotukselta kotiin ja katselin ajon aikana auringon nousua. Varttitunnin aikana ehdin nähdä melkoisen värikirjon itäisellä ja kaakkoisella taivaalla. Ajattelin taas, että olisipa kamera mukana. Kotona tempaisin kameran ja kävin ottamassa taas tuhannen kerran kuvan kotipihalta.

 

 

Päivemmällä olin menossa kasvihuoneeseen hakemaan multaa. Otin kameran mukaan kuvatakseni jääkukkia ikkunassa. Kasvihuoneen ovella oli semmoinen kinos, jotta mullan haku jäi toiseen päivään. Jääkukkia löytyi kuitenkin halkoliiterin ikkunasta. Vielä pilkisteli ikkunasta myös klapin päitä. Talvenselkä ei ole vielä taittunut, joten mukavalta näytti klapien päät. Lämpöä löytyy liiteristä, kun aurinko ei vielä moneen kuukauteen lämmitä. Talvenselkä taittuu muuten kahdeskymmeneskuudes päivä tätä kuuta. Silloin talvi on puolessa välissä ja karhu kääntää kylkeä. (Tämä on varmaa perimätietoa ajalta ennen, kuin tiede ja ilmastonmuutos pilasivat vanhat viisaudet.)

 

Perjantai-iltana kokeilin revontulikuvausta. Hmm. Tarvitsen harjoittelua tässä hommassa rutkasti. Ensinnäkin pitäisi viritellä jalustin. Minä vain lätkäisin kameran jakkaralle. Tuin sitä kuvaustyynyyn. Näyttäisi kuitenkin, että kuvausasento oli kameralle hankala ja se kuitenkin liikahti jonkun verran useimmissa kuvissa. Muutoinkaan en ole kovin innostunut yökuvauksesta, vaikka aina upeita kuvia katsellessa mieli siihen hommaan vetää. Oliskohan liikaa vaivaa laiskumukselle? Ja kylmäkin siellä tulee.

 

Kuva on otettu kahdeksan kieppeillä ilalla. Silloin reposet hissukseen leimusivat. Vielä ei upeaa leisuntaa näkynyt. Olisi pitänyt jaksaa valvoa puolilleöin. Saunan jälkeinen lämpö oli jo haihtunut kehosta ja alkoi palella vimmatusti. Siihenpä sitten tyssäsi minun yökuvaukseni.

Lauantaina pääsimme onneksi taidepiiriin. Pieni piirihän meitä pyörii. Melkein kaikilla on jo kolmas rokotuskierros käyty. Maskit naamalla maalasimme. Jumpatkin käynnistyvät. Niissä maskien pito on vähän vaikeampaa. Meidän jumpparyhmätkin ovat pieniä, joten jospa niihin uskaltaa lähteä. Tänään juhlimme synttäreitä. Iltalenkki jäi pimeään ja pahaan lumituiskuun. Olipa suorastaan karsea ilma olla lenkillä. Ei muuten, mutta silmälasit olivat täynnä lunta ja räntää ja ties mitä. Tuntui, että ei eteensä nää.

Pysykää terveinä ja mukavaa nousuviikkoa!