Tänään näkyi taivaalla outo valoilmiö, jota myös auringoksi kutsutaan. Sitäpä ei ole näkynytkään moneen, moneen päivään. Arvoin mielessäni, että lähtisinkö suksilla ladulle vai suoraan kotipihasta lumikenkäilemään. Lumikenkäily voitti, onneksi. Järveä pitki padolle, siitä mutkan kautta peltoheittojen poikki takaisin ojalle. Ehdinpä ajatella, että olipa tylsä kävelylenkki. Ei ainuttakaan lintua näkynyt. Poikkesin ojalle padon ja vanhan sillan puolivälistä. Jäätelillä oli koskikara päivätorkuilla. Näin lähelle koskikaraa en olekaan aikaisemmin päässyt. Herätin tietysti linnun, kun hivuttauduin lähemmäs.

Koskikara2.jpg

Koskikara1.jpg

Koskikara4.jpg

Koskikara3.jpg

Vanhan sillan kupeessa koin yllätyksen, kun luulin kuulevani tiaisten tirskuntaa. Polun viereen tupsahti puukiipijä. Olen luullut puukiipijää harvinaisemmaksi kuin, mitä se onkaan. Pesivien parien määrä liikkuu lintukirjan mukaan  70000 - 140000. Minulle havainto oli ensimmäin puukiipijästä.

Puukiipij%C3%A42.jpg

Tämä se vasta vikkelä lintu on. Nopsaan se liikkui männyn runkoa ympäri ja ylös. Huomasin, että useimpiin kuviin tuli vain männyn runko tervänä. Lintu oli vauhdikkaana viivana kuvassa, tai jossakin kuvan ulkopuolella. Mutta näinhän se on, että vain nopeimmat elävät.

Puukiipij%C3%A41.jpg

Taisin mainita taannoin, että jäniksen jälkiä ei juuri näy. Nyt niitä näkyi. Siellä missä reilu viikko sitten näin yhdet jäljet, oli nyt ojat ja puskat rampattu polkuja täyteen.

J%C3%A4niksen%20j%C3%A4ljet%202.jpg

Kerran yhdessä luonto-ohjelmassa kerrottiin Amerikan pohjoisosan alkuperäiskansojen kutsuvan jäniksiä auringon lapsiksi. Tutkijat olivat huomanneet myös, että jänispopulaation kanta vaihteli auringonpilkkujen määrän kanssa samaan tahtiin. Meidän jäniskanta näyttää lisääntyvän päivän jatkuessa. Lyhenevän päivän aikana jäniksen jälkiä ei näkynyt. Nyt, kun päivä alkoi pidentyä, näitä siunaantui yllättäen vaikka kuinka paljon. Jänikset näyttävät olevan auringon lapsia myös meillä.