Taannoin luin kolumnin, jossa taiteen asiantuntija käski polttaa harrastelijoiden siveltimensä ja lakata kiusaamasta kanssaihmisiä blogin kirjoittamisella. Kirjoittaja luuli, että kaikki tituleeravat itseään taiteilijaksi tai kirjailijaksi, jos jotain töhertelee tai blogia kirjoitteleekin. Ehkä tällä kulttuurieliitiin kuuluvalla kolumnistilla oli hivenen sarkasmia tekstissä, tai ehkä hän oli ihan tosissaan. Mene ja tiedä. En kuitenkaan polttanut siveltimiäni ja blogiakin ajattelin vielä päivittää. Taannoin luin myös, että kaikki lukeminen on aivoille hyväksi. Joskus olen lukenut myös, että taiteesta nauttiminen ehkäisee dementiaa. Aivojumpan vuoksi siis läträsin akryylimusteilla ja vieläpä kirjoitan läträyksistä päivityksen.

Maalasin kangaspohjan akryyliväreillä siniseksi. Värin kuivuttua loruuttelin akryylimustetta pipetillä kankaalle ja annoin värien sekoittua toisiinsa. Akryylimuste kuivui aika nopeasti. Kokeilin ensin hieman laimentaa mustetta vedellä, mutta se lorahti liian äkkiä pois ja väri jäi haaleaksi. Siirryin sitten vain ottamaan pipetillä pullosta mustetta ja ruikkimaan sen kankaalle ja kallistelin kangasta puolelle ja toiselle.  Muutamia väärin lorahtaneita värejä vetäisin välillä siveltimellä. Siveltimen jäljet näkyvätkin kankaalla hiukan erilaisena jälkenä. Kuun tein ruiskauttamalla keltaista ja pyöräyttämällä rahkapurkin pohjalla. Tuli vähän kummitusmainen maalaus. Olen miettinyt, että pitäisikö tehä lepakoita tai noita lentämään. Katsotaan, että kutsuuko pohja mitään lentäviä vielä.

Mustevalutus.jpg 

 

Toisen kokeilun tein mustalle canvaspohjalle. Tähänkin loruuttelin mustetta suoraan pipetistä, mutta nyt pidin pohjan pöydällä vaaterissa. Silikonilastoilla levittelin mustetta viuhkamaisesti. Mielestäni akryylimusteet hehkuivat mukavasti mustalla pohjalla.

Muste%20ja%20lasta.jpg

 

Kokeilin akryylimusteita myös kynätyöskentelyyn. Kaikki muut värit juoksivat kynässä hyvin paitsi metalliväri. En tiedä tukkiko metalliväri jotenkin kynän vai eikö se kestänyt vanhojen kynien törsteisyyttä. Tein vapaapiirustuskokeiluja kynällä. Vapaapiirustushan on helppo piirtämisen laji, jossa pistetään silmät kiinni ja kuljetetaan kynää paperilla ristiin rastiin. Sitten aukaistaan silmät ja aletaan värittämään alueita eri väreillä. Hauskaa ja helppoa. Meillä taidepiirissä oli joskus harjoitus, jossa paperi jaettiin osa-alueisiin ja jokaiseen alueeseen tehtiin erilaisia viivoja. Sitä periaatetta mukaellen täytin kynällä vapaapiirustuksen alueita.

Vapaapiirustus.jpg

Vapaapiirustusta voin suositella lasten kanssa piirtämiseen. Muistan itse tehneeni ensimmäiset vapaapiirustukset aikoinaan ala-asteella. Porukalla katsottiin piirustuksia ja mietittiin, että mitä ne mahtoivat esittää. Lasten kanssa pitää vain muistaa, että viivoja tulee tehdä koko paperin alueelle. Yleensä he tekevät pienen piirustuksen keskelle paperia. Viivat voi tehdä joko lyijykynällä tai spriiliukoisella tussilla ja alueet värittää vesivärillä.

Taiteeseen taas innostuttuani päätin korjata talvella tekemäni revontulimaalauksen. Revontulet siinä eivät ole olleet mieleiseni. Kokeilin ensin silikonilastoilla vedellä uudet reposet entisten päälle, mutta pieleen meni. Otin sitten leveän siveltimen ja vetelin värit sillä. Olipa hyvä, että en polttanut siveltimiäni. Nyt olen maalaukseen tyytyväisenpi. Tekniikkakin sopii paremmin aikaisenpiin revontulimaalauksiin.

Susiperhe.jpg

 

Vielä pääsiäislauantaina kävin hiihtämässä. Muutamana aamuna olisi menneellä viikolla vielä pystynyt hiihtämään. Työhommat kuitenkin jo kutsuivat. Tänään kävimme lumikenkäilemässä. Lumikengät olivat hyvät metsäisillä osuuksilla. Paikoin oli jo ojan penkat paljaat, mutta paikoin lunta oli vielä likemmäs puoli metriä. Suksipelissä kulkeminen olisi ollut haasteellista, mutta sulat paikat eivät kenkäilessä juurikaan haittaa. Lumi myös kantoi hyvin. Vetokanavat alkavat jo olla auki, joten jonkun verran pitää miettiä kulkureittejä. Huomiseksi on ennustettu kaunista säätä. Mukavia taiteiluita ja hauskoja ulkoiluja.