Syksyllä innostuin ekoprinttauksesta kasveilla eli kontaktivärjäyksestä. Tässä yksi silloisista pienistä korttikokoisista. Joulun alla piirtelin tussikynällä lehdille viivoja. Leikkasin korttipohjalle aukon ja liimasin kuvan korttipohjaan. Aukon leikkaaminen oli aika hankalaa ja aikaa vievää, joten ydelle vain leikkasin korttiin aukon.

 

 

Ennen joulua poimin varpuja lumikenkäreitin laidalta, kun olivat niin hyvin näkösällä. Poimimani puolukan, suopursun ja vaiveron sekä variksenmarjan varvut laitoin samalla tavalla käsittelyyn papereiden väliin kuin syksyllä. Samaan nippuun laitoin myös katajan, tuijan ja kuusen oksia sekä sipulin kuoria, tuohenpalasia ja kaarnaa. Osasta tein kortteja jouluksi ja osa jäi piirongin laatikkoon myöhempää käyttöä varten. Joulukorttina lähettämiäni en muistanut kuvata. Joulukortteihin lisäsin kultaväriä ja valkoisella geelikynällä lumihiutaleita.

Vaiverolla tuli hiukan vihertäviä sävyjä lehtiin. Mitä tanniinisempi kasvi sitä tummempi printistä tulee.

 

Puolukan varvulla toinen paperi tuli aika tumma ja lehdet piirtyivät siihen aika terävästi. Tämä toinen puoli tuli huomattavasti vaaleampi. Yritin laittaa varvut siten, että kumpaankin paperiin tulisi kasvin lehtien pintapuolta ja alapuolta.  Kuitenkin tulos on aina yllätys.

 

 

Kuusen oksista tuli pehmeän harmaan sävyisiä. Keltasipulin kuorilla tuli keltaista tai okraa. Punasipulin kuoret tekivät lähes mustia läikkiä. Variksenmarjasta tuli myös hyvin tummaa, samoin suopursusta. Kataja jätti aika harvan kuvan. Olisi pitänyt ottaa tuuheampi oksa. Kaarna ei antanut väriä lainkaan. Kohta jäi paperiin valkoisena. Tuohesta tuli toiselle puolen harmaata ja toiselle valkoista. Tarkoitus oli kokeilla tätä hommaa joulukukilla, mutta joulutähti sai vedosta varistamiskohtauksen ja lehdet karisivat. Varvut ovat nyt niin paksun lumen alla, että lisäkokeiluihin pitää palata keväämmällä.

Sitten hyppäys erilaisiin kasvikuviin:

Pakkanen on paukkunut nurkissa ja maalannut taivaanrannan mitä komeimmilla sävyillä. Näitä sävyjä vasten kokeilin taas bokeh-kuvausta kotipihan kasveilla muutamana paukkupakkasiltapäivänä. Syksyllä lehdet jäivät puihin ja pensaisiin. Vieläkin niitä puissa on, vaikka kovasti tuulet niitä riipivätkin. Ruusun lehdet ovat saaneet kuurakuorutuksen. Punaista ei ole pensaassa vaan taivaalla.

 

 

Kontortamännyn oksillakin on kuurahiutaleita. Kontortamännyllä on aika mutkaiset oksat. Siitä ilmeisesti nimikin.

 

 

Muutamassa minuutissa valon sävy muuttui.  Koiranputken sävyt olivat jo ihan erilaiset kuin ruusulla, vaikka saman puskan ympärillä kameran kanssa hyörinkin.

 

 

Tammikuun puoliväli on talven taittumiskohta. Vanha keskitalven kohta sijoittuu nykykalenterissa tammikuun viidenteentoista päivään, ja vanhan viisauden mukaan Heikki napsauttaa talvelta selän poikki, joten nyt mennään kohti kevättä.

Mukavaa tammikuun loppua!