Teimme pienen pyrähdyksen Rokualle, kun vielä aurinko paistoi. Kummasti meillä pitää olla joku tekosyy, että lähdemme reippailemaan Rokuan harjuille ja vaaroille. Niin oli tämänkin reissun taustalla, vaikka reissu oli 99,9 % :sti hupia. Emme paistaneet makkaraa kodalla, vaikka auton jätimme kodan parkkipaikalle. Pistimme lumikengät jalkaan ja läksimme kiertämään Saarista.

Saarinen.jpg

Koskemattomassa lumessa ei ollut kuin jäniksien jälkiä. Niitä olikin paljon. Pupuilla taitaa olla jo kevättä rinnassa. Olimme järven aurinkoisemmalla puolen ja harju suojasi tuulelta. Hiljaisuuden rikkoi vain omien lumikenkien rouskutus, kun hokit purivat hangen pintaa. Paikoin rinteessä hanki oli niin kovaa, että lumikenkien hokit eivät enää purreet kiinni, vaan kenkä lähti luistamaan. Lumi kantoi siis hyvin. 

Pupun%20polku.jpg

Aurinko sai kuuran kimaltelemaan rannan koivuissa. Välillä tuuli heilautti oksia ja silloin kimalteleva kuurapilvi alkoi leijailemaan tuulen mukana. Paikoin lunta oli niin vähän, että varvut näkyivät. Saarisen kiersimme lähellä rantatöyrästä. 

Aurinkoinen%20puoli.jpg

Toisessa päässä jouduimme nousemaan rannasta harjulle. Rokuan harjuja kivutessa syke kummasti nousee. Sykettä voikin taas tasoitella harjun päällä ihastelemalle näkymiä. Lumikenkäily Rokualla on kuin vanhassa iskelmässä: "Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki..."

Rokua.jpg

Nyt kuuran kimallus on muisto vain kuvissa ja mielikuvissa. Pihalle on ilmestynyt taas sulaläikkiä, joissa keltasirkut ja pikkuvarpusen parveilevat. Pelloilla on kynnös näkyvissä. Kovin on keväistä tämä talvi. Tuuli tosin puree vielä aika kylmästi, vaikka lämpötila on nollan kieppeillä.

Vielä lopuksi yksi kuurakuva. Tämän otin pakkaspäivänä kotikankaalla. Pakkasta taisi olla silloin talven ennätys eli rapiat parikymmentä astetta. Luonto antaa meille näitä harmaita päiviä, jotta arvostaisimme luonnon moninaisuutta ja osaisimme nähdä aurinkoisten päivien kauneuden.

Kuuraa.jpg