Syksyn ensimmäisenä kuura-aamuna näppäsin tämän kuvan Oulu-joesta Utasella:



Maisema muuttui, kun maalasin joen tauluksi. Ehkäpä tämä ei olekaan enää Oulu-joki:



Onneksi oli oma otos, jonka muoskin tunnistamattomaksi. Värit ovat akrylivärejä ja pohjana on muutaman euron valmispohja. Kokoa on reilusti: 80 cm * 60 cm.

Maisema on täällä jo sen verran luminen, että otin sukset ja monot kesäteloilta. Kolmena päivänä hiihtelin järvellä perinteisen suksilla. Sunnuntaina kyllä yritin ensin luistelusuksilla, mutta katsoin viisaammaksi palata takaisin ja vaihtaa perinteisiin. Kesän jälkeen kunto on sen verran huono, että ei passaa olla liian urheilullinen. Keli on ollut loistava, mutta viima on ollut aika kylmä. Tänään on ollutkin pienonen tuisku, joten pidin välipäivän ja maalasin ylläolevan taulun loppuun. Jämävärejä olen huiskinut ja töpötellyt miten sattuu vesivärilehtiön takakanteen. Tämän päivän jämäväreistä siihen muodostui sitten mikä-lie-kukkanen:



Ajattelin liimata tämän kenkälaatikon kanteen. Kenkälaatikosta muodostuisi siten minulle värilaatikko. Eiväthän värit voi olla lootassa, jonka kannessa lukee:  " Adidas".  Aivot tarvitsevat oikeanlaista stimulaatiota, jotta tietäisin mennäkkö lenkille vai ruvatakko maalaamaan.

Itsenäisyyspäivänä pohdimme radiota kuunnellessa, että miksi itsenäisyyspäivän vietto on niin vakavahenkistä. Siitä sitten puhe karkasi siihen, että meidän joululaulummekin ovat vakavia ja suorastaan synkkiä. Vai mitä mieltä olet esimerkiksi joululaulusta:

Hei tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemu raikkahin aika.
Hetken kestää elämä,
sekin synkkä ja ikävä...


Olen aivan varma, että ruotsalaisilla on tähän joululauluun paljon iloisemmat sanat. Muistaaksen tämä on alunpitäen ruotsalainen joululaulu. Pitäähän meidän jotenkin erottua ruotsalaisista, joten olemme ottaneet sitten astetta synkemmän asenteen elämään ja joulunviettoonkin.

Olkoon sinun joulunodotuksesi vähemmän synkkä ja ikävä, jopa suorastaan riemullinen.

Kiitos, kun poikkesit!