Luontoäidin alppiruusupuistossa kukinta oli jälleen komea. Etualan mustikoissakin pilkisteli raakileita. Jospa mustikat saisi ihan kotipellon pientareelta, että ei tarvitse mustikoiden perässä kulkea vierailla mailla.

Suopursut.jpg

 

Ihan omassa muutaman neliön alppiruusupuistossanikin kukinta oli komea. Minulla on viisi alppiruusua. Nyt kaikki viisi suvaitsivat aukaista kukkansa. Yksi on sinnitellyt vuosia ilman ainuttakaan kukkaa. Nyt, kun toisten kukinta lakastuu, viimeinenkin aukaisi kukkansa tänään. Tosin vain yksi nuppu oli ja siitä tuli ihan valkoinen kukka.

Alppiruusut.jpg

 

Lajikkeina ovat muistaakseni Haaga ja Mikkeli eli kotimaiset jalosteet. Viimeisin kukkija on sisareni siemenestä kasvattama. Hänellä oli takavuosina harrastus kasvattaa alppiruusuja siemenestä. Luin tässä, että Suomeen tuotiin sata vuotta sitten Pohjois-Koreasta alppiruusun simeniä. Näistä siemenistä kasvaneet alppiruusut ovat nykyisten jalosteiden kantaemoja. Siksi kotimaiset jalosteet ovat niin kestäviä. Tämä kuva on jommasta kummasta nimellisestä jalosteesta. Sen kukat aukeavat vaalean punaisena ja muuttuvat sitten lähes valkoiseksi. Kuvasta näkyy, että pisaroinut on meilläkin kovasti. Myrskyn jälkeen tulee onneksi usein poutasää.

Alppiruusu.jpg

 

Viimeksi kaipailin aarnimerikotkaa pyydystämään järvihirviön kotirannastamme. Kotirantaan aarnimerikotka ei sentään ole vielä tullut poseeraamaan. Lauantaina huomasin naapurin venerannassa pienessä puussa suuren linnun. Merikotkahan siellä istuskeli. Matka on useita satoja metriä pihastamme, mutta lintu oli tunnistettavissa.

Merikotka.jpg

 

Seurailin lintua kameralla, kun se nousi siivilleen. Ensin se suunnisti järvelle. Toivoin jo sen lentävän lähemmäs. Ei kuitenkaan onni minua suosinut. Merikotka kaarsi järven rannalla ja suuntasi kohti Oulujokea.

 

Merikotka%20lento.jpg

 

Lauantai oli muutoinkin lintupäivä. Kotirantaankin oli uskaltautunut telkkäemo poikasensa kanssa. Tätäkin poikasta lokit kiusasivat. Onneksi poikanen on jo noin iso. Jospa se jo pärjäisi karussa maailmassa.

Telk%C3%A4t.jpg

 

Joutsenet tulivat ihan viereen katselemaan, että ketäs täällä oikein kuvataan. Melkoisia linssiluteita nämä linnut. Kaikki kuusi poikasta ovat vielä tallessa.

Joutsenet180621.jpg

 

Kasvuvauhti on ollut kasveilla huima. En muista, että vadelmat olisivat aloittaneet kukintaansa viljelyhistoriani aikana koskaan näin aikaisin. Vadelmalle talvi ja kesä ovat olleetkin suotuisia tähän saakka.

Vadelman%20kukka.jpg

 

Luonnonkukkien päivä meni, mutta vadelmien rivivälistä löysin oikean tähtisilmän. Keväällä ihmettelinkin, että mikä on tämä kasvi. Selvisihän se. Nurmitädyke oli löytänyt tiensä vadelman riviväliin. Rönsyleinikkikin yritti tuoda omat keltaiset kukkansa kuvaan mukaan. Lapsena kotitanhuvilla nurmitädykettä kasvoi pellon pientareilla paljonkin. Minusta se oli silloin kaikista kaunein kukka. Mieleni ei ole tainnut muuttua niistä ajoista. Kukkamaailman tähtisilmien myötä oikein hyvää juhannusviikkoa ja juhannusta teille kaikille.

Nurmit%C3%A4dyke.jpg