Lokakuun alun sää suosi luonnossa liikkujaa. Aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden lämpöinen sää houkutteli vielä marjastamaan ja mukavasti myös lintujen syysmuutto ajoittui näihin kauniisiin päiviin. Ulkona viihdyin minäkin. Piti ottaa kaikki ilo irti näistä kauniista syyspäivistä. Juuri siksi onkin tulossa aimo pläjäys kuvia lokakuisesta luonnosta. 

Olenkin kehuskellut, että karpaloista tuli ennätyssato. Siksipä vielä näihin päiviin asti olen käynyt karpaloita keräilemässä. Muutamana päivänä tempaisin kameran mukaan, kun piipahdin muutamaksi tunniksi karpalosuolle. Piti ihan oikealla kameralla ikuistaa nämä suon aarteet.

Joskus sitä saavuttaa oikean mielentilan marjastuksessa. Tämä karpalopäivä oli juuri sellainen: aurinko paistoi lämpimästi ja selän takana järvellä aallot liplattivat.

Muuttosorsia tuli ja lähti.

Aika kului ja sanko täyttyi.

Monet sangolliset on tullut karpaloita keräiltyä. Nyt on mukava käydä talvelle, kun maailmanlopun varastot alkavat täyttyä marjojen osalta. Riittipä näitä herkkuja siskollekin ja joululahjamarjat ja tuliaiset odottavat pakastimessa.

Karpaloiden ohella lokakuulla polkuja pitkin olen kulkenut kamera kaulassa myös suppilovahveroita etsimässä.

Suppisreissulla tapasin myös pieniä, sieviä sieniä, joiden nimeä en edes tiedä. Olivat vain niin kuvauksellisia polun varressa, että piti kyykistyä kameran kanssa. Naps.

Sianpuolukoitakin tuli samalla reissulla kuvattua, kun matka oli pitkä, jalkapatikassa. Eihän sitä autolla hyvällä ilmalla pidä ajella.

Kaverit olivat tulossa iltapäivällä, joten laitoin heillekin suppiskuvan ja kysäisin, että maistuisiko heille hirven jääpaistin kanssa sienisoosi. Hyvin kuulema maistui. Suosittelen suppilovahverosoosia hirven paistin kaveriksi. Oli hyvää, vaikka tavallisesti en mikään kokki olekaan. Hirven jääpaisti on niitä idioottivarmoja ruokia, jotka minäkin osaan laittaa. Sienisoosi taas kermaisena kastikkeena on tietysti aina hyvää. Suppiksia olen kerännyt Sohvin kanssa nyt melko moneen soosiin. Luontoäiti on ollut antelias tänä syksynä.

Suppilovahvero on kuusen juurisieni, joten asialle vihkiytymätön voi etsiä niitä kuusikoista. Suppiksia oli sen verran paljon, että tuli kyykötettyä kuusen juuressa hiukkasen pitempään. Saloseutujen korppi alkoi jo kierrellä ympärilläni. Luuli varmaan, että taitaa olla kuusen alla raato, kun yhdessä kohti vain kököttää. Keikuin selkä kenossa sitten kameralla korppia seuraten, mutta se oli viisas lintuja ja pysytteli koko ajan kuusten latvusten takana. Turhautuneena tarkensin kameran kuusen oksien koristeisiin. Mukavasti syystuuli heilutteli kuusen oksien naavapartoja.

Alkuun jo mainitsin, että syysmuutto sattui myös näihin lokakuun alun kauniisiin päiviin. Oikeastaan kuret muuttivat jo syyskuun puolella samoin kuin metsähanhet. Silloin piti pitää silmällä puimattomia viljoja, jotta eivät olisi niitä tallanneet. Nyt lokakuulla näkyi valkoposkihanhien muuttospektaakkeli. Ensimmäinen arviolta viidensadan linnun parvi tuli naapurin pellolle viides päivä. Silloin oli poikkeuksellisesti tihkusateinen ilma. Luulin, että parvi olisi poikkeus ja kävin kameran kanssa katsastamassa parven.

Naapurin pellolle laskeutunut parvi oli vain alkusoittoa valkoposkihanhien suurille parville. Seuraavana aamuna omalta rantapellolta kuului mahdoton kaklatus, joten se piti käydä katsomassa. Aamuauringon säteet ylsivät juuri ja juuri puiden latvuston yläpuolelle. Pellolla oli kymmeniä joutsenia. Satoja hanhia. Valo oli mitä mainioin. Sää oli lämmin.

Pellolla olevien joutsenten ja hanhien lisäksi tuli vielä monin verroin suurempi hanhiparvi kuin edellisenä päivänä näkemäni. Arvioin, että hanhia oli jo yli tuhat. Voi sitä metakkaa ja siipien vohinaa, kun parvi kiersi pellon yllä. Noin ison parven laskeutuminen ja lentoon nouseminen on oma operaationsa. Ne kiersivät pääni yllä. Lasku ja nousu kesti kymmeniä minuutteja. Huikeaa.

Samalla reissulla kuvasin myös syksyisissä puissa kimaltavia pisaroita. Koko aamu kimalteli nousevan auringon myötä. Edellisen illan ja yön sateet olivat jättäneet syksyisiin puihin ja pensaisiin pisaroita, jotka olivat sanoin kuvaamattoman kauniita nousevan auringon valossa.

Valkoposkihanhia riitti vielä muutamalle päivälle. Parvet olivat tosin pienempiä. Välillä oli muutamia satoja ja toisinaan taas alle sadan linnun parvia. Parvet yhdistyivät välillä pitkällisten neuvottelujen tuloksena. Valkoposkihanhia ei meillä aikaisemmin ole näin paljon näkynyt syysmuutolla. Joskus keväällä on ollut satoja lintuja, mutta ei koskaan aikaisemmin tuhansia. Toivottavasti näiden muuttoreitti ei olisi siirtymässä tänne. Viljelijät jo viisastelivat, että valkoposkihanhien facebookissa on ollut tiedote Pohjois-Karjalan poikkeusluvista. Ilmeisesti tuulet painoivat hanhiparvet idästä tänne pohjoisemmalle muuttoreitille.

Muitakin muuttajia on satunnaisesti laskeutunut levähtelemään järvelle. Muutamia sorsaperheitä ja pieniä joutsenparvia on järvellä ollut tähän päivään asti. Kotiranta houkuttelee suojaisuudellaan lintuja. Useana päivänä yritin kuvata sorsia hienossa syysvalossa, mutta Mölli-kissa on huono kuvauskaveri. Se pitää niin hirvittävää meteliä, jos huomaa minun hiipivän rantaan. Kyllä siinä sorsat älysivät nousta siivilleen, kun musta kissa moukui emännälleen.

Kotipihan omenapuussa ja aitaorapihlajissa on ollut myös vilskettä. Luulin jo rastaiden muuttaneen, mutta pohjoisenpaa ilmeisesti tulee uusia parvia lähteneiden tilalle. Tänään näkyi ainakin räkättirastaita ja mustarastaita omenapuussa ja orapihlajassa. Näitä tilhiä on myös tosi paljon. Tilhet ovatkin kiitollisia kuvattavia. Pelottomana ne laskeutuvat parin metrin päähän kuvaajasta. Ne poseeraavat marja suussa aivan kuin ilmoittaakseen, että ota kuva. Tilhiä kuvatessa huomasin, että niillä on suora ruoansulatus. Toisesta päästä marja sisään ja toisesta se tulee jo samontein ulos. Ei kannata mennä puun alle, jossa tilhiparvi istuu.

Tänään tein vielä suppisreissun räntä- ja lumisateessa. Lunta alkoi kertyä metsään siihen malliin, että suppispaikka pitää käydä tarkkomassa, jos lumi vielä sulaa pois. Olikohan tämä kuvassa oleva ilta tämän syksyn viimeinen kaunis ilta, joka oli kahdennentoista päivän ilta. Pakkasta tämä ainakin enteili. Nyt piti vihdoinkin ottaa kesäkukka-amppelit pois. Tämän kuvan myötä mukavaa viikkoa teille.