Tähän vuoden aikaan auringon paiste on harvinaista herkkua. Niin on ollut myös menneellä viikolla. Aamun sarastaessa näki useana aamuna joitakin väriviiruja itäisellä taivaalla. Pian pilvet peittivät vähäisenkin auringon. Jos paljaalla silmällä vielä näkeekin valon ja värit, kameran kennolle tulee aika tummia sävyjä.

 

Aikainen lintu nappaa madon. Jos ei ole aikainen lintu, saa tyytyä harmaisiin iltapäiviin. Kenties pilviverho voi rakoilla iltapäivällä vähän ennen auringon laskua. Pilvien raoista pilkottavat auringon säteet ovat kuin lupaus, että vielä joskus valo voittaa.

 

Tänään sunnuntaina oli taas tyypillinen viikon päivä sään suhteen. Aurinko paistoi noustessaan hyvin kauniisti. Onneksi puoliso patisteli lenkille aamupäivän puolella. Saimmekin nauttia auringon paisteesta lenkin puoliväliin saakka. Uimajärvellä oli jo talvisen näköistä. Valkoinen jääkansi kattoi järven kauttaaltaan. Vettä oli kuitenkin vielä tielle saakka. Oikeastaan sitä oli jopa enemmän kuin muutama viikko takaperin. Nyt hurahti vesi kunnolla kengän ylitse, vaikka yritti kuivimpia kohtia päästä järven sivua kulkevaa tietä.

 

Lunta ei vielä paljoa ole. Eilen hipsutteli sen verran, että maa ei ihan musta ole. Aika varjossa sai kulkea. Suurimmaksi osaksi valopilkut jäivät puiden latvustoon. Muutamaan otteeseen puissa puikkelehti hömötiaisparvia. Odottelin vähän aikaa, että tulisivatko alemmaksi. Kärsivällisyys ei minulla riittänyt. Jatkoin matkaa ja tiaiset jäivät.

 

Pitkään hain kohtaa, jossa aurinko pääsi valaisemaan reitin laidassa olevien kuusien naavoja ja luppoja. Paikka löytyi lopultakin. Luppo on tuo parta, jossa ei ole johtosuonta tai -jännettä. Naavassa taas on keskisuoni, josta lähtee haaroja. Voittepa tiirailla, löytyykö kuvasta molempia.

 

Edellisen syyssateen pisarat olivat jäätyneet puiden ja varpujen oksille. Vois sitä kimallusta, joka oli aurinkopaikoissa nähtävissä.

 

Harjun varjoisammalle puolen päästyämme vyöryi läntiseltä taivaalta synkän harmaa pilvi, joka peitti auringon. Tuuli kylmeni ja pureutui heti erilailla. Heitin kameran selkäpuolelle ja painoin hartiat kyyryyn. Olisi kannattanut olla tarkkaavaisempi ja pitää kamera käsillä. Hakkuuaukolta lähti lentoon riekkoparvi. Linnut olivat jo ihan valkoisia. Edellisellä reissulla näin vain riekon jälkiä. Nyt näkyi viisi lintua eli taitaapi olla kyseessä kuluneen suven poikue. Ihana havainto. Tähän asti olen nähnyt täällä vain joko yksittäisiä riekkoja tai pari lintua kerralla.

Kulunut kesä näyttää suosineen metsäkanalintujen poikueita. Taimikonhoidossa kulkiessa meitä ilahduttaa viiden linnun metsopoikue. Talomme yltä on lentänyt useana päivänä noin kolmenkymmenen teeren parvi. Pyitä en ole nyt syksyllä nähnyt. Jospa uudet silmälasit auttaisivat havaitsemaan noinkin pienen linnun kuin pyyn. Uusia laseja odotellessa toivotan oikein mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa.