Lokakuun loppupuoli vuoroin hemmotteli pikku pakkasilla ja vuoroin yritti hukuttaa vesimassoihin. Järvessä on nyt vettä laitoja myöten. Padolla oli jo siinä, että vesi alkaisi mennä padon ohi. Ojista ei hyppäämällä pääse nyt yli. Joten siltoja pitkin on ojatkin ylitettävä metsäreissuilla. Pakkasyö sai välillä rannan riitteeseen muodostaen hienoja jääkuvioita ja kauniita kuurankukkia.

Riite2.jpg

Nouseva aurinko sai kuuran välkehtimään ja viriävä tuuli jäiset rantaheinät kahisemaan.

Riite1.jpg

Metsän siimeksessäkin hienoinen kuura peitti kuihtuvia lehtiä ja lahopuiden kääpiä.

Kuura1.jpg

Useana aamuna järvi usvasi, utusi tai sumusi, kun ilma oli pakkasella ja vesi oli vielä lämmintä. Kortteikon takana järvi pysyi sulana ja muuttavat koskeloparvet kalastelivat siellä hyvin touhukkaasti. Näitä lintuja on nyt syksyisin mukava seurata. Kalastustyyli on hyvin sotilaallista. Parvi ajaa kalaparven sumppuun tai lahden poukamaan ja siinä sitten porukalla syödään mitä keritään. Koskelot ovat myös viimeisiä muuttolintuja, jotka järvellä vierailevat, joten hivenen haikeuttakin niiden seuraamisessa on.

Koskelot.jpg

Viime viikonloppuna oli jo lunta maassa ja rapsakka pakkaskeli. Lauantaina kiertelimme järven rantamia ja minä löysin luonteeseeni passaavan valmiin kranssin peltoheiton laidalta. Oli vain sen verran iso vyyhti, että jätin sen kumminkin löytöpaikalle.

Piikkilankaa.jpg

Sunnuntain metsäkävelylle kertyikin pikkusen pitemmästi matkaa. Lenkin tehtyämme laskeskelimme, että tuli kierrettyä noin kymmenen kilometrin lenkki. Osa matkasta taittui hiekkateitä, osa matkaa jouduttiin talsimaan ratapenkkaa, osan matkaa olimme jo suden polulla ja lopuksi taas päädyimme patikkareitille. Patikkareitti kulkee uimarannan kautta. Siellä järvi oli riitteessä lähes kauttaaltaan. Uimarannalle oli viimeinen uimari jättänyt käyntikortin jään alle.

H%C3%B6yhen.jpg

Kotirannassa oli käynyt jäämies tekemässä jälkensä rantariitteeseen.

J%C3%A4%C3%A4j%C3%A4lki.jpg

Tällä viikolla lumet sulivat pois. Viikko ja tämä pyhäinpäivän viikonloppu on kulunut syystöiden loppuun saattamisessa marjamaalla. Loppuviikon sää suosikin ulkotöiden tekijää. Aurinko paistoi lyhyen aikaa, mutta kauniisti. Perjantaina näin merikotkan seurailevan isoa koskeloparvea rannan tuntumassa, kun menin pellolle. Välillä se suunnisti kohti Rokuaa, mutta palasi muutaman tunnin kuluttua takaisin ja suunnisti kohti länttä. Muuttavia merikotkia näkee syksyisin harvakseltaan. Merikotka ja kotka ovat lintuja, joiden näkeminen sykähdyttää aina. Toisaalta ihan tavallisen ukkometsonkin näkeminen muutamana päivänä metsäpalstalla jäi mukavana tapahtumana mieleen.

Tänään saimme lopunkin riista-aidan tehtyä mansikkamaan ympärille ja talviharson paikalleen. Nyt pitää olla jo Petteri Punakuono sen sorkkaeläimen, joka meidän mansikat suuhunsa pistelee. Palkitsimme itsemme tästä urotyöstä käymällä pienellä metsäreissulla. Minä jahtasin vielä suppilovahveroita ja puoliso sihtaili relaskoopilla puita. Maistelinpa puolukoitakin mättäältä. Olivat tosi makeita, mutta aika pehmeitä. Hankala olisi jo niitä kerätä. Onneksi pakastimet ovat pullollaan puolukoita, karpaloita, suppilovahveroita ja muita maaemon antimia. Meidän maailmanlopun varastot ovat nyt hyvällä mallilla. Tulkoon talvi ja tuiskut!

Mukavaa alkanutta marraskuuta!