Pienet tontut ovat edelleen matkalla jouluun. He odottelevat lähtöselvitystä lentävienlautasten lähtöterminaalissa. Joku kansainvälinen firmakin on osallistunut terminaalin rakennustöihin. Hivenen on jo tekniikka lähtöterminaalissa vanhentunut, joten  kanssamatkustajat voivat ummistaa silmänsä vanhentuneilta mainoksilta. Köh, köh, siivottukaan terminaalissa ei ole aikoihin. Taitaa olla vanhentunut koko systeemikin. Siivojatkin ovat suuttuneet mokomaan hökötykseen.

-Katsokaa milloin tuleva lentävälautanen putkahtaa ulos ja lähtevä asettuu putkeen.

-Nyt äkkiä hyppyvalmiuteen!

-Tonttusisaret ja -veljet heti, kun lentävälautanen on paikoillaan ja alkaa siirtyä kiihdyttämöön hyppäämme kyytiin.

-Paikoillanne, valmiit, NYT!

-Hop, hop, hop, hop, hop ja hop!

Lentävälautanen lähtee menemään kiihdyttämöön ja tontut hyppäävät lautasen kyytiin. Lautanen ulahtelee ja volahtelee, mutta kiertäen se lähtee lentoon. Tonttujen lisäksi lautasen kyytiin tempautuu jotain muutakin.

-Sehän meni hienosti.

-Niin meni, mutta kiihdytysäänet eivät kuulostaneet musiikilta. Kovasti volahteli ja ulisi.

-Pimeyskin laskeutui matkan loppupuolella.

-Kuka sammutti meiltä valot?

-Tämä lautanen taitaa ollakin uudempaa mallia. Siinä varmaankin oli turbo. Me taatusti lensimme valoa nopeammin.

-No niin varmasti oli. Lasku kuitenkin onnistui. Hiven oli lentäjällä töksähtävä tyyli. Nyt pitää vain odotella, että valo saavuttaa meidät.

Tontut odottelevat, että valon pilkahdus tavoittaa heidän silmänsä ja kömpivät kohti valoa. Mitäs kummaa laskeutumisalustalla onkaan? Eipä ihme, että lentävälautanenkin kääntyi nurinniskoin, kun tuollaisia mökkyjä on kiitoradalla. Tämä kapistus vaatiikin tarkemman tutkimuksen. Tontut haistelevat, hyppelevät ja taitavat hiukan potkaistakin kapistusta, jotta sen syvin olemus selviäisi. Potkaisu ja hyppely tuotti tulosta ja kapistus alkoi vilkutella valoja. Alkoihan aparaatin tarkoitus selvitä.

-Haistakaa täällä tuoksuu!

-Katsokaa valo tulee jalkojemme alle.

-Mitä tuo valo on?

-En valosta tiedä, mutta joulutortut kyllä tunnen.

-Tämä on namikaattori!

-Mistäs niin päättelet tonttu-hyvä?

-Jalkojemme alla on joulutortun kuva ja nenääni tulee torttujen tuoksu. 

-Mitenkäs saame koneen liikkeelle?

-Pukkaamme aparaatille vautia niin kuin kelkalle. Kun vahtia on tarpeeksi, hyppäämme kyyttiin. Kone hoitaa sitten suunnistuksen. Tortut kyllä maistuisivat. Vatsani ihan kurnii.

Tuumasta toimeen ja namikaattorille vauhtia. Aparaatti taisi tosiaan osata suunnistaa joulutorttujen luokse. Se siis olikin ehta namikaattori.

-Varmaan voimme ihan pieniä palasia haukata. Jos otamme murusen jokaisesta, silloin kukaan ei huomaa, että niistä on haukattu,

-Entäpä, jos syömme porukalla yhdessä yhden kokonaisen leivonnaisen, silloin kukaan ei huomaa, että yksi puuttuu.

-Syödään yksi kutakin sorttia yhdessä. Eihän jouluna lasketa!

Kun vatsa on tullut täyteen joululeivonnaisista, tonttujen näkökin parani. Nälkä tunnetusti haittaa näköä.

-Katsokaa! Tuolla on valoa!

-Kohvin se lepattaa. Taitaa olla kangastus.

-Valo kuitenkin laajenee.

-Tonttusiskot ja -veljet meidän on aika tutkia valon syvintä olemusta tarkemmin. Meidän tulee suunnistaa kohti valoa, muutoin voimme joutua mustaan aukkoon.

-Mistä sinä mustan aukon löysit?

-En löytänytkään. Muinaismuistissani on kuitenkin musta aukko. Siis tietoa planeetojen syntyajalta. Ei musta aukko muinaismuisissa tarkoita, että pääni kumiseisi tyhjyyttään.

Nyt on valoa tonttusten näköpiirissä. Valo kokoajan vain laajenee. Taitaa sittenkin matkan loppu jouluun jo häämöttää.