Olipa huikean kaunis aamu tänään. Teeret pulputtivat järven jäällä. Pari teeren soidinpaikkaa olen käynyt katsomassa, mutta niissä ei tänä keväänä ole ollut vielä toimintaa. Kuulostelin teerien ääniä takapihalta, mutta olivat sen verran kaukana jäällä, että kuvaamaan en lähtenyt. Pitää katsoa tulisivatko illalla tai huomen aamulla lähemmäksi.

Sain eilen koronarokotteen. Eilen oli hivenen vetämätön olo. Halkorantteella piti välillä nojailla rankapinoon ja jopa istahtaa pölkyn päälle. Tänä aamuna rokotekohta oli hivenen jäykkä, mutta muutoin kunto alkoi olla ok. Metsuri lähti hakemaan kohvasen aikaan vielä lisää klapivärkkejä rantteelle, joten sain vapaa-aamun. Suunnistin sitten kameran kanssa lähiluontoon. Padolla jäin ihailemaan komeasti virtaavaa vettä, kun tovin puroon tuijotettuani huomasin jään reunassa saukon pään. Hupsista, oli hidas ja saukko ehti livahtaa sukelluksiin. Sen koomin sitä ei enää näkynyt.

Keräsin samalla reissulla punontapajuja. Kovin paljon niitä kainalossa ei kulettele. Syksyllä keräämäni ovat nyt kuivia ja ne pitäisi liottaa ennen käyttöä. Nyt onkin hyvä aika pajun keräämiseen. Kuori on kiinni ja hangella on helppo kulkea. Pajupellon laidalla minua tervehti ensin talitiainen. Talitiainen on sen verran utelias tai kesy, että sen ehtii tällainen hidas kuvaajakin napata kameran tähtäimeen.

Talitiainen2.jpg

 

Takaisin lähtiessä piti pajut heittää hangelle ja suunnata kamera kohti käpytikkaa. Se ahersi kulku-uran varrella olevassa kelopuussa. Tikka kääntyi ihan kuin auringossa lämmittelemään kelon oksalle. Ehkä luontokappaleetkin nauttivat aurinkoisista kevätaamuista ja huikean sinisestä taivaasta. (Oikeasti se suoritti sulamattoman ruoan poistamisen elimistöstä, mutta sitä kamera ei taltioinut. Minä voin siis kaunistella tilannetta.)

K%C3%A4pytikka.jpg

 

Jäikö karpalot syksyllä keräämättä? Suolla karpalomättäät alkavat paljastua ja kulku hangella on helppoa. Useana päivänä olen kiertänyt suon kautta ja joka kerta on silmiini käynyt keräämättömät karpalot. Kuinka houkuttelevia ne ovatkaan. Suussa ne maistuvat hyvältä. Poissa on kirpakkuus.

Karpalo.jpg

 

Karpalosuolta pellon reunaan noustessa kuului kevään ensimmäinen leivosen liverrys. Laulaja ehti hävitä näköpiiristä ennen, kuin pääsin pajujen keskeltä aukealle. Kotipihassa vastassa oli mouruava kissa ja sinitiainen. Sinitiainen älysi pysyä pihapuissa. Kissakin on jo vanha, että kovin suuri uhka se ei enää linnuille ole.

Sinitiainen.jpg

 

Rantametsästä kuului peipposen laulua ja kottaraisten tirskuntaa. Kameran linssiin en niitä kuitenkaan saanut. Vielä konsertti ei metsässä ole parhaimmillaan, mutta pikku hiljaa tulee aina uusia laulajia. Kevät se tulee Oulujoki-varteenkin. Mukavaa kevätpäivää ja antoisia luontoretkiä.