Onko marraskuu niin synkkää ja pimeää aikaa, kuin joskus väitetään? Toki päivät lyhenevät ja usein on kovin harmaata. Luonnossa liikkuja näkee kuitenkin valoa sekä kuvainnollisesti että ihan oikeasti. Minussa vaikuttaa varmaankin esi-isien ja esiäitien vuosituhantinen geeniperimä, joka auttaa sopeutumaan pohjoisen muuttuviin vuodenaikoihin. Pidän tätä vuodenaikojen vaihtelua hienona ja kauniina asiana. Kevään tullen on täynnä energiaa, joka kuluu kesän kuluessa. Syksy on sadonkorjuun ja sen jälkeisen pysähtymisen aikaa. Talvella voi ladata akkua uutta kesää kohden.

Marraskuinen valo muuttuu niin nopeasti, että on viisainta tempaista kamera heti huomatessaan hyvän ja mielenkiintoisen valon. Vain hetken oli eräänä aamuna näkyvissä tällainen punaisen violetti valo. Sitten vyöryikin pilviverho auringon eteen ja päivä muuttui aika harmaaksi.

Marraskuun%20aurinko.jpg

 

Harmaakin päivä voi olla kaunis. Lähiluonnosta voi löytää sydämen, johon on kirjoitettu kauniisti oma kirjain. Kirjain on kuin muinaisen kansakoulun ekaluokan opettajan mallikirjain.

Syd%C3%A4n%20lehti.jpg

 

Tai kenties sittenkin ilmassa on pikkuriikkisen sinisen hetken tuntua. Untuvaisia talventörröjä on joka pientareella. Tuuli ei ole kaikkia puhallellut paljaaksi.

Talvent%C3%B6rr%C3%B6.jpg

 

Päivän piristykseksi voi vaikka etsiä luonnosta erikoisia puita. Kaupungin puistot ovat hyviä bongauskohteita, mutta voi maaseudun lähiluonnostakin löytyä uusia tuttavuuksia. Muutama vuosi sitten huomasin, että kuusipuu ei olekaan kuusipuu vaan pihta. Silloin pienestä puusta oli latva tuhoutunut ja epäilin, että koko puu kuolee. Nyt puussa oli kuitenkin kolme latvaa. Tähän joulupuuhun saisi laitettua kolme latvatähteä.

Siperianpihta1.jpg

 

Pihdan erottaa kuusesta rungon sileyden perusteella. Tämä oli tarkemmin sanottuna siperianpihta. Sen neulasten alapinnalla on kaksi vaaleaa ilmarakoa. Neulaset ovat taipuisat ja pehmeät. Lapsukaiseni väittää, että siperianpihta haisee kissan pissalle. Enpä sitä huomannut. Vanhastaan kouluajoilta muistan palsamipihdan haisevan tai tuoksuvan. Miten sen nyt ottaa. Pihdat ovat kuitenkin siinä mielessä mukavia joulupuita ja koristehavujen tuottajia, että neulaset eivät kuivuessaan varise. Koristehavujen kohdalla on kuitenkin muistettava, että ne kuivuttuaan palavat kuin soihtu. Kynttilöiden lähelle niitä ei pidä sijoittaa. Tuoksun takia allergikon pitää välttää pihtaa joulupuuna.

Siperianpihta2.jpg

 

Tänä aikana joka tuutista tulee vain synkkiä ja sitä synkempiä uutisia, ennusteita ja vaikka spekulaatioita. Kaikki menee päin honkia. Meillä joogassa on ollut kiitollisuuden meditaatioita loppurentoutuksen yhteydessä. Kiitollisuus olisi kuitenkin hyvä muistaa tänäkin hetkenä. Jos katsomme vain pimeyttä, emme näe valoa. Minusta tämä oli hyvä päätös joogatuokiolle. 

Yhtenä harmaana päivänä tulin iltapäivällä kotiin. Kotipihalla vilkaisin tavanmukaisesti järvelle. Silloin auringon säteet pääsivät pienestä pilven repeämästä läpi ja valaisivat jääriitteessä olevan järven. Kaunis hetki. Heivasin kauppakassit keittiön lattialle ja tempaisin kameran. Jos olisin pistänyt ostokset kaappeihin, tämäkin hetki olisi jäänyt pelkäksi mielikuvaksi. Nyt voin jakaa tämän hetken kanssanne ja toivottaa teille oikein hyvää ja kaunista ensimmäistä adventtia sekä valoisaa joulun odotusta.

Nopea%20aurinko.jpg