Metsässä liikkuminen on tutkimusten mukaan ihmiselle hyväksi. Senhän jokainen metsässä liikkuva tietää ilman tutkimustakin. Tutkimuksen tärkein sanoma oli mielestäni se, että ei ole niinkään tärkeää metsässä olemisen tyyli vaan kosketus luontoon. Metsän aseman ajaa tässä mielessä myös kaupunkipuisto. Voisi maalaisjärjellä olettaa, että saman asian ajaa myös pihalla puuhastelu tai järven pintaa tuijottelu. Hällä väliä, kun vain sielu lepää. Liikunnasta tietysti saa lisäpisteitä. Tutkimuksessa ei puhuttu metsän kohdalla mistään suojelualueista eli ihan tavallinen talousmetsäkin käy. (Tämä huomautus on ihan oma tulkintani. Joku kommentti tutkimustuloksiin nimittäin oli, että tervakaupungissa ei voi mennä metsään, kun ympärillä ei ole suojelualueita vain talousmetsää.) 

Kun lentsun jälkeen on ollut virta hiukan vähissä ja keskittymiskyky rajallinen, päätin tehdä ihmiskokeen itselläni ihan tavallisen talousmetsän vaikutuksesta virran kulkuun ihmiskehossa. Sunnuntaina sateli hiljalleen lunta, mutta muutoin oli aika leppoisa ilma. Koska luntakin oli, suuntasimme toisen ihmisen kanssa lumikenkäilemään. Toista ihmistä ei lasketa tähän kokeeseen mukaan, koska hän on metsäläinen muutenkin. Tutkimuksen mukaan yli kuuden tunnin oleskelu metsässä ei lisää enää hyvinvointia vähäisempään oleiluun verrattuna. Aikaisempien tutkimusten mukaan osan metsän hyödyllisistä vaikutuksista voi saada myös metsäkuvia katselemalla. Siksi otin kameran mukaan metsäreissulle, jotta metsään menemättömätkin saisivat reissustani jonkin laisen hyödyn.

Alkumatkasta tuntui siltä, että vauhtia ei oikein pysty kenkäillessä pitämään. Muutamaan otteeseen jäi kaverista hiukan jälkeen. Perustelin huilaamistani nenän niistämisellä. Puolimatkan krouvissa kaveri kysäisi, että pitempi vai lyhyempi lenkki. Pitempi tietysti. Sama se on tuupertua kunniakkaasti kuin ruinaamalla. Lenkin loppupuoliskolla pysähtelin ottamaan kuvia. Ei hirvittävästi ollut sunnuntaina väriä maisemassa. Päivä oli lumisateinen ja harmaa. Lumipeite metsässä oli kuitenkin puhtaan valkoinen. Lunta on nyt juuri sen verran, että varvut alkavat peittymään.

Kuivia ovat luontoäidin kukkaset tähän aikaan vuodesta. Metsässä oli niin hiljaista, että lumihiutaleiden tipahtelun takille kuuli oikein hyvin. Loppumatkasta näimme pari teertä, koskikaran ja kuulimme tiaisia. Olo kenkäilyn jälkeen oli virkeä. Värittömyydestä huolimatta ulkoilu raikasti.

Tänään oli kuntosalipäivä. Kuntamme tarjoaa ohjattuja kuntosaliryhmiä. Tunti hikistä raudan pumppaamista hikisessä salissa vaatii vastapainoksi hetken aurinkoisessa lähiluonnossa. Kävin ensin kenkäilemässä kauriiden jälkiä. Se ei oikein mieltä piristänyt, joten potkaisin lumikengät jalasta ja poikkesin rantametsään kuulostelemaan tiaisia ja punatulkkuja. Rantametsässä minulla rupesivat euron kuvat silmissä vilisemään. Eikös humala olekin arvostettu raaka-aine oluen valmistuksessa? Voihan olla myös, että metsän väki käyttää myös valuuttana euroja, kun humalan oksilla oli heidän vaihtorahojaan.

Valohoitoa tänään sai rantatörmällä. Vastasatanut lumi hohti puiden ja pensaiden oksilla. Katajan marjojakin löysin. Rahan arvoisia nämäkin ovat syksyisten lehtitietojen perusteella. Katajanmarjojen sanotaan olevan myös kasvissyöjän pippuri. Ruokiin katjanmarjoilla kuulema saa riistan makua. En ole kokeillut.

Tämä päivä oli todellakin vastakohta eiliselle valon puolesta. Luntoäidin kuivakukatkin hehkuivat ja sädehtivät.

 

Todettava on, että tutkimus oli oikeassa. Metsään meneminen lisää virkeyttä. Liikkuminen siellä saa veret kiertämään, mikä onkin mukavaa näin talvella. Pää raikastuu harmaanakin päivänä, mutta auringon valo tekee mielelle kutaa. MOT

Mukavaa lähiluontoilua!