Harrastimme Sohvin kanssa kotiseuturetkeilyä pitkäperjantaina. Alunpitäen retken kohde oli Kirkaslammelle, mutta matkamme tyssäsi poroaidalle, jossa autoilu olisi jatkunut moottorikelkan jälkeä. Vaihdoimme lennossa kohdetta ja suunnistimme Utajärven ja Puolangan rajamaille Kurimonkoskelle. Sohvilla oli vaatimuksena, että makkarat pitää saada paistaa, ja minulla taas oli tavoitteena paljon retkikuvia. Kuvia otin paljon, mutta niistä makkaroista tuonnempana.

Luontoon.fi palvelun esittelyn löydät Kurimonkoskesta tästä linkistä: Kiiminkijoki_Kurimonkoski

Kurimonkoski on vanha ruukin paikka, jossa ihmisen jäljet peittää humiseva metsä ja vihreä sammal. Historiallisesti alue on mielenkiintoinen: Kurimossa on aikoinaan ollut ruukki, patruunan kartano, työväen asuntoja, koulu, leipomo, navetta ja kenties mylly sekä talli. Paikka on ollut hyvin vilkas ja omavarainen aikoinaan. Kukoistavan ruukin aikaa kesti vain vajaa kolmekymentä vuotta:  1850-luvulta vuoteen 1878. Kesäaikaan paikalla näkyy vielä vanhan kulttuurin jäänteitä. Nyt lunta oli sen verran paljon, että muutama asutuksen merkki oli vain näkyvissä.

Kosken partaalla on laavu, johon johtaa polku heti sillan jälkeen olevalta parkkipaikalta ja portilta. Polku kiemurtelee pitkin jokivartta. Nyt polulla oli paikoitellen haasteellista liikkua, koska siihen oli muodostunut jäätä. Muutoin hanki kantoi lumisimmissa paikoissa. Kesäaikaan polku sopii hyvin liikuttavaksi vaikka lasten kanssa.

 

Kurimonkoski1.jpg

 

Maasto on kivikkoista, joten maastokelpoiset kengät ovat tarpeelliset. Minun vaellunkenkäni ovat menettäneet jo hyvän pitonsa, joten minulla oli vaikeuksia kulkea jäisellä ja kivikkoisella polulla. Välillä oikaisin sulalänttejä pitkin. Sohvi oli varustautunut pitävimmillä kengillä, eikä hänellä tuottanut vaikeuksia liukkaissakaan kohdissa.

 

Kasvillisuutta.jpg

 

Lunta notkoissa oli vielä paljon, mutta jokitörmällä ikivihreät kasvit ja sammaleet olivat päässeet pilkistämään kohti kevätaurinkoa.

 

Ikivihre%C3%A4%C3%A4.jpg

 

Laavulle jokirantaa pitkin on muutama sata metriä. Uomien ylitse pääsi siltoja pitkin. Laavun kohdalla joesta lähtee sivuhaara. Sivuhaaran ylitse pääsee tuota siltaa pitkin. Sohvi jäi virittelemään makkaratulia ja minä lähdin kiertämään joen rantaan yli sillasta.

 

Laavulta.jpg

 

Sivu-uoman seinämiä on kivetty. Mietin, että olisiko sivu-uoma kaivettu. Voihan tässä tietysti olla vaikka jokin rakennuksen paikka luonnon uomassa. En muista kuinka tarkkaan opastaulussa oli vanhojen rakennuksien paikat merkitty.

 

Sillalta.jpg

 

Sivu-uoma rajaa itse Kiiminkijoesta pienen saaren. Saaren toisella laidalla ollaankin sitten oikean kosken partaalla.

 

Kiiminkijoki_Kurimonkoski.jpg

 

Koski oli jo osittain vapautunut jäästä. Kalastajiakin näkyi pari. Nyt pystyi pitämään hyvin etäisyyttä. Näin ehkä muutamia muita kulkijoita ja kalastajia koskella.

 

P%C3%A4%C3%A4uoma.jpg

 

Sivu-uoman alemmalta sillalta näkee kuulema kesäaikaan taimenia uiskentelemassa. Vesi on niin kirkasta. Minä en mitään taimenia nähnyt, mutta vanhan ruukkikultuurin jäänteitä silmiini osui.

 

Sivu-uoma.jpg

 

Myllynkivi oli myös jokiäpräällä. Tästäpä päättelin, että paikalla on ollut myös mylly. Onhan Kurimossa ollut leipomo ja jostakin jauhot on pitänyt saada. Toisaalta mietin, että onko järvimalmi pitänyt jotenkin jauhaa hienommaksi. Kuonakasoja oli kylläkin vielä näkösällä.

 

Myllynkivi.jpg

 

Palailin takaisin laavulle. Sohvi siellä huitoi jo hurjasti. Ovatkohan makkarat jo kypsiä? Eipä olleet. Savu nuotiosta kyllä sankkana nousi. Liekit eivät oikein loimunneet, eikä hiillosta syntynyt. Lisää syttöä, mutta ei auta. Märkiä olivat nuotiopuut. Ne savusivat ja pihisivät, mutta makkarat sai vain niillä hivenen haaleaksi toiselta laidalta. Kunnon perinteistä retkievästä siis. Palasimme autolle takaisin paluupolkua moottorikelkan jälkeä pitkin. Läksiäiseksi ihastelimme patruunan pihan ympärille istutettua kuusiaitaa, jolle oli pituutta venynyt kolmisenkymmentä metriä. Kesällä Metsähallituksen metsurit niittävät perinnemaisemaa. Täällä kannattaakin käydä kesällä, jolloin voi nähdä patruunan rouvan kaksi metriset siniset ritarinkannukset kukassa sekä paljon lumoavan kauniita niittykukkia.

Jos sinulla on retkipaikoista puute, kuikistapa vaikka oman alueen luontopolkuja ja rekipaikkoja Karttapaikasta tai älyluuriin ladattavasta karttasovellutuksesta. Itse käytän karttasovellutusta. Siihen voi laittaa muistiin myös omia reittejä tai vaikkapa hyviä suppispaikkoja. Sieltä voi valita täplän, joka näyttää retkeily-, hiihto-, ym. reitit ja laavut.  Sovellutuksesta huomaa, kuinka paljon lähialueella on tarjolla opastettuja reittejä. Sovellutuksen hyvä puoli on myös se, että siitä näkee oman sijainnin. Huonoa on, että hankalissa paikoissa signaali ei saa yhteyttä. Oulangalla retkeillessä tuli kohtia, joissa sovellutus ei latautunut. Silloin olisi hyvä olla mukana myös tulostettu kartta ja kompassi. Joskus opastetun reitinkin opasteet ovat häipyneet maaston pimentoon.

Mukavia keväisiä päiviä ja pitäkää itsestänne huolta!