Mistäs tietää, että kesä on kääntynyt loppua kohti? Yksi merkki voi olla, että puimurit alkavat pörrätä pellolla. Sitä myöten myös viljelijöiden traktorit ovat viikonlopun viettäjien haittona perjantai-iltana tien päällä. Samoin ovat myös sunnuntai-iltana. Puimurit pörräävät myös lauantai-iltana, kun maaseudun rauhasta nauttivat mökkiläiset lämmittävät saunaa ja yrittävät rentoutua kesäloman jälkeisestä työviikosta. Tämä tietysti edellyttää, että sää on poutainen. Nyt on säiden halitia kääntänyt ilmapuntarin kostealle puolen, joten ennätys aikaisin alkaneet puinnit näyttävät venyvän. Sääennusteita seurataan meillä siis edelleen. 

Puintia.jpg

 

Marjakausi starttasi meillä käyntiin juhannukselta. Ensin poimimme mansikoita, sitten saskatoonia ja vielä yhtä aikaa saskatoonia ja vadelmia. Tavallisesti saskatoonin poiminta loppuu vadelmakauden alussa. Tänä kesänä ne olivat täysin yhtä aikaa. Uutena marjana istutimme pellolle keväällä myös hunajamarjaa eli haskapia eli marjasinikuusamaa. Minulta on usein kysytty näistä marjoista. Minulla onkin ilo esitellä teille Ahkerat Oravat. Ahkerat Oravat Puutarha kävi vierailemassa saskatoonpellolla ja teki juutuuppiin videon saskatooneista. He tekivät esittelyvideon myös Ahkerien Oravien Puutarhassa kasvavista marjasinikuusamista eli hunajamarjoista. Ahkerilla Oravilla on useita mukavia videoita puutarhaihmisille. Käykäähän tutustumassa, jos olette hurahtanut puutarhan hoitoon.

Ahkerien oravien puutarhan kanavalle pääset tästä: KLIK

Tässä suorat linkit saskatooni- ja marjasinikuusamavideoihin:

Saskatoonin poimintaa Kiviharjun tilalla

Marjasinikuusaman poimintaa

 

Nyt marjakausikin on lopussa. Viimeistään poiminnan ymmärtää lopettaa, kun vadelmapensaissa on enemmän perhosia kuin marjoja. Suruvaipat tulivat jo viime viikolla ensimmäisen myrskyn jälkeen. Ne lentelivät mössääntyneissä vadelmissa ja lennähtivät välillä koristamaan poimintakärryjäni. Sitten niitä olikin jo marja-astiassa. Marja-astia onkin oikea perhosbaari. Yleensä syyspuoleen marja-astioihin tunkevat myös ampiaiset. Nyt niitä onneksi ei ole näkynyt. Myöskään ampiaispesiä en ole pihassa tavannut. Metsuri oli kylläkin törmännyt pariinkin pesään taimikonhoitohommissa.

Suruvaippa.jpg

 

Amiraaliperhoset tarvitsivat kaksi kunnon mytäkkää ennen, kuin osasivat tulla herkuttelemaan muusaantuneilla vadelmilla. Tänään niitä näkikin jo paljon. Pilaantuvien vadelmien tuoksu on ilmeisesti hyvin houkutteleva. Makunsa kullakin. Minä en kovin perusta saateen rikki hakkaamista marjoista.

Amiraaliperhonen.jpg

 

Vesisateet saivat omenat kasvamaan. Ilmeisesti omenapuussa on muutakin syötävää kuin omenat. Ainakin pajulintu on viihtynyt takapihan omenapuussa useat aamut ja illat. Aamuisin sen surumielinen säe kuuluu makuuhuoneen ikkunasta. Sen lauluun onkin paljon miellyttävämpi herätä kuin herätyskellon piipitykseen. Iltaisin pajulintu puikkelehtii omenapuun oksien lomassa hypähdellen välillä viereisiin mäntyihin. Meillä on ihan oma luontolive, kun saunan jälkeen jäähyttelemme takapihalla.

Pajulintu.jpg

 

Juhannusviikon sateiden jälkeen oli pitkä poutajakso. Hellettä piisasi. Työpäivää aikaistimme entisestään. Elokuulla voi jo aikainen herääjä voittaa auringon aikaisuudessa. Enteiliköhän pilven reunassa oleva sateenkaari aamutuimaan tulevia myrskyjä. Hienosti nouseva aurinko kuitenkin väritti pilven haituvan vielä aamuhämäräisellä taivaalla.

Sateenkaaripilvi.jpg

 

Päivä kääntyy nyt iltaan ja urakoitija vie puimuria jo uudelle työmaalle. Hänen päivä jatkuu vielä. Minä pistän saunan lämpenemään ja odottelen pajulintua hyppelemään omenapuun oksalle. Huominen on toivottavasti poutapäivä. Sujuvasti vaihtuu sesonki toiseen hiukan limittyen.

Mukavaa elokuuta!