Syksy kääntyi sille mallille, että neulepuikot täytyi kaivella esiin. Ensin piti aloittaa pienistä jutuista. Vauvalle syntyivät puikoilta sukat ja lapaset:

Lapaset ja sukat ovat vauvan isomummun virkkaamalla liinalla. Vauvasta tulikin isomummulle kaima. Perinteet siis jatkuvat.

Marraskuu näyttää kääntyvän pilvisemmäksi ja sateisemmaksi. Kävinkin yhtenä aurinkoisen kuura-aamuna säilömässä valoa pimeiden päivien varalle.

Yksinäinen lehti pihlajassa:

Luonnon omat 'hattivatit' eli torvijäkälät kuuraisessa aamussa kimaltaen:

Puolenhehtaarinmetsästä löysin myös yhden työtätekevänkin:

Pitäähän jonkun tässä perheessä tuoda leipää pöytään. Onneksi ei ihan tarvitse vielä tuota petäjän kylkeä vuolla. Tosin tässä on menossa enneminkin maisemallinen hakkuutyö. Jospa ensi talvena lumi pääsisi laskeutumaan latu-uralle. Kuvassa näkyvä latu-ura on useimpina talvina ollut neulasilla hiihtelyä, kun reunusmetsä on ollut täysin koskematonta yhdeksänkymmentä vuotta vanhaa männikköä. Ei ole lumihiutaleet sopineet laskeutumaan maahan asti. Aurinko ainakin pääsi jo paistamaan maahan saakka.

Olen nyt muutamana vuoten ottanut kuvia metsänhoitokohteista. Miehestäni on mukava seurata, miten metsä kehittyy hoitotöiden jälkeen. Kuvan kohteesta en kyllä ihmeellistä kehitystä odota. Liian pitkään hoitamatta ollut metsä, jossa ei ole kunnon latvusta enää, on hiukan toivoton. Jääköön maisemametsäksi mustikoita kasvamaan, jos seuraava myrsky ei hilpase tätä sileäksi.